Noniin lapset,

tänään aiheenamme on tupakointi, tuo tyylikkäin tapa tehdä itsemurha. Kuinka hienoa onkaan seisoskella klubin edessä ja imeä tyynesti savua keuhkoihinsa, pidellä savuketta rennosti kädessään, pyöritellä sitä, ja karistaa välillä tuhkaa. Ja lopulta viskata natsa maahan ja kävellä takaisin sisään.

Tästä minäkin olen saanut kiksejä, jokseenkin aikuinen mies, joka on aikuisiällä tupakoinnin aloittanut. Olen luullut olevani normaali, sosiaalinen ja tyylikäs ihminen savutellessani. Paskat.

Oikeastihan tuon kuvottavan moskan röyhyttely antaa röyhyttelijästä alaluokkaisen ja junttimaisen kuvan. Kukapa muu kuin idiootti maksaa siitä, että saa tuhota terveytensä ja maistella kitkerää myrkkycocktailia. Saa tuhota kuntonsa, miehisen ja muunkin. Saa yskiä ja syljeskellä. Saa tauteja. Saa, saa, saahan sitä polttaa, mutta kun ei kannata. Kannattaa potkia se mies itsestään esiin ja lopettaa, kun vielä voi.

Minä lopetan nyt.
 

Omistettu "rakkaalle" Jemmicalle, jolle en enää toista poskeani käännä. Kun ystävällisyydestä saa kiitokseksi pelkkää halveksuntaa tarpeeksi kauan, tekee itsekin mieli halveksua.


Kun 18-vuotias neiti huomaa, että juuri hänen vetyperoksidikikkaroillaan saa houkuteltua mukaan kenet vaan, myös ne Mr. Finlandit, hän alkaa pitää itseään jumalattarena. Siellä jumalattaren valtakunnassa juoksentelee lukemattomia miehiä hyödynnettäväksi. Saa ottaa kenet haluaa ja antaa sen ottaa miten haluaa. Palvelijoita. Ikuista nirvanaa. Sitähän riittää.

Kunnes Jemmica pikkuinen eräänä aamuna huomaa, että sidukka ja tupakka tekivät yhtä paljon pahaa kuin hyvääkin. Vuosikymmenen kylvön jälkeen tulee niiton aika. Silloin ei mielenterveysongelmat, kusipäisyys ja ylimielisyys enää olekaan kuumaa kamaa, koska samassa paketissa ei enää tulekaan kivaa lihanpalaa. Ja ne avioliittohaaveetkin voi sitä myöten sitten unohtaa. Kukapa haluaisi naisen, joka on sisältä ja ulkoa täyttä paskaa? Joten jonain päivänä Jemmica saa hankkia aivot, sydämen ja (uudelleen) hyvän kropan. Mutta koska itsekuria ja henkistä vakautta puuttuu, hän taitaa mieluummin upottaa itensä Itämereen ikuisesti. Kylmää vettä kylmälle ämmälle.

Jaaha, kello on ties mitä ja unta ei palloon saa tää, ikäviä keloja sitäkin enemmän. Eli eiköhän perusteta blogi. Blogi, joo, elämäni ensimmäinen ja sekin alkaa suoraan pohjalta. Ilman mitään vitun le grande planeja. Tänne kasaan ruikutukset, marinat, itsesäälit, kaipaukset, pettymykset, you name it. Jos vaikka kaverit ja ennen kaikkea oma pääkoppa selviäis vähemmällä.

Marisijana toimii aika saatanan älykäs mieshenkilö jostain päin Suomea. Marinan kohteina lähinnä naishenkilöt samalta suunnalta. Nimiä mainitsematta, tunteita säästämättä.